Blog

Tuomariesittely: Arto Laitinen

Olen Arto Laitinen. Asun Lahdessa ja perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi kaksi koiraa. Oma agilityharrastukseni alkoi 90-luvulla partacollie Popin kanssa ja aloituskin tapahtui oikeastaan kasvattajan houkuttelemana. Harrastus jatkui vielä toisenkin partiksen kanssa, vaikka kilpaileminen oli silloin vielä kovin satunnaista. Kipinä kilpailemiseen syntyi oikeastaan vasta bordercollie Paavon kanssa. Samalla kiinnostuin myös tuomaroinnista ja hakeuduinkin tuomarikurssille jolta valmistuin 2012. Nyt kisakoirana on bordercollie Metku, jonka kanssa pyrin kisaamaan säännöllisesti, vaikka tällä hetkellä tuomarointitehtävät täyttävätkin kalenterin niin, että kisaaminen on jäänyt hieman vähemmälle.

Omat arvokisamuistot ovat enemmänkin tapahtuneet turistin roolissa, mutta jännitettävää on silti vuosien varrella riittänyt, kiitokset siitä seurakavereille. SM-kisoissa olin mukana 2015 tyttären koiralla sekä yksilöissä että joukkueessa. Näistä kisoista tuloksena maksien joukkuekilpailussa SM-hopeaa. Tämän tuloksen arvoa nostaa osaltaan dramatiikka, joka kisoihin liittyi, sillä jouduimme starttaamaan kolmella koirakolla kun hieman ennen kisoja Karjalaisen Mariannen Teroa puri kyy, ja huoli joukkuetoverin koiran tilanteesta oli meidän kaikkien mielessä.

Millaisia haasteita olet suunnitellut SM-kisaajien varalle?

Omassa ratasuunnittelussani pyrin tekemään loogisia, virtaavia ratoja joissa koirakon yhteistyön toimivuus nopeasti vaihtuvissa ohjaustilanteissa punnitaan. Radoillani on yleensä tehtäviä, joissa koiran esteosaamista testataan, sekä haastetaan ohjaajan luottamista koiran osaamiseen. Pyrin siihen, että radalla olevat haasteet ovat ratkaistavissa muillakin tavoilla kuin pelkästään ohjaajan ja koiran välisenä juoksukilpailuna. Odotan näkeväni paljon erilaisia rohkeitakin ohjausvaihtoehtoja ja toivon, että minut yllätetään keksimällä ohjausvaihtoehtoja, joita en ole itse suunnitteluvaiheessa löytänyt.

Tuomariesittely: Jari Suomalainen

Olen Jari Suomalainen, 47 vuotta. Asun Riihimäellä vaimon, tyttären ja kolmen koiran kanssa. Aloitin agilityn harrastamisen vuonna 1995 dalmatiankoira Roosan kanssa. Agilityharrastus alkoi silloin sattumalta, kun satuin lenkillä kävelemään agilitykentän ohi. Seuralla oli juuri silloin alkamassa alkeiskurssi, joten siitä se sitten lähti. Tänä keväänä alkaa siis 25. harrastusvuosi.

Tuomarikurssin suoritin 2012, jonka jälkeen olen tuomaroinut aktiivisesti sekä Suomessa että ulkomailla. Tuomarina pyrin suunnittelemaan radat sellaisiksi, että ne ovat turvallisia sekä koirille että ohjaajille. Radoissani on paljon vauhtia, pitkiä estevälejä, sekä erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Suunnittelen radat sellaisiksi, että sieltä on löydettävissä hyvä linja koirille. Tämä vaatii ohjaajilta hyvää radanlukutaitoa ja rytmitystä.

Ikimuistoisia hetkiä agilityn parissa on paljon. Kilpailullisesti kaikki niistä liittyvät kilpailuihin Frodon kanssa. Ehkä tuloksellisesti mieleenpainuvin hetki oli 2009 European Open Finaalirata. Radan jälkeen tiesin, että nyt tuli juostua sellainen rata, jota on vaikea voittaa, vaikka lähtijöissä olivat vielä jäljellä mm. Silvia Trkman ja Silas Book. Mieleenpainuva hetki oli myös Norjan MM-kisoissa. Hyppyradan epäonnistumisen jälkeen hotellihuoneessa sängyllä maatessani ja harmitellessani epäonnistumista, Frodo hyppäsi sänkyyn pallon kanssa ja ilmeellään kertoi, että ”ei haittaa, mehän voidaan aina leikkiä”. Ja niinhän se on. Menestystä ja mitaleita tärkeämpää on onni omistaa erinomainen ja terve perhekoira, jonka kanssa voi harrastaa molempien rakastamaa lajia.

Odotan näkeväni SM-radoilla hienoja, vauhdikkaita suorituksia, ja ennen kaikkea koiriinsa tyytyväisiä ohjaajia. Tosissaan pitää olla, mutta ei vakavissaan. Kaksiosaisessa kilpailussa pidän tärkeänä, ettei kilpailu ratkea vain toisen radan perusteella. Ihannetilanne mielestäni olisi sellainen, että esim. kärkikymmenikkö olisi vaikkapa sekunnin sisällä. Tällöin kilpailu olisi finaaliradalla jännittävää sekä kilpailijoille että katsojille.

Tuomariesittely: Sari Mikkilä

Hei kaikille! Olen Sari Mikkilä ja aloitin agilityharrastuksen vuonna 1993 shetlanninlammaskoirieni kanssa, josta lähtien olen kilpaillut aktiivisesti. Valmistuin tuomariksi 2008 ja olen vuosien saatossa arvostelut ympäri Suomea ja useissa maissa ulkomailla. Tällä hetkellä minulla on kotona kaksi shelttiä ja nuori bordercollie.

Olen kilpaillut lähes vuosittain SM-kisoissa ja karsinnoissa. Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat aina olleet finaalit. Viime vuonna Sumun kanssa lähdimme SM-finaaliin sijalta seitsemän, pieni lipsahdus kuitenkin toi yhden virheen, mutta finaalifiilis on aina uskomattoman ainutlaatuinen. Myös EO-paikka 2017 ja kilpaileminen Italiassa oli kokemuksena hieno.

Millaisia suorituksia oletat näkeväsi tuomarin silmin tulevissa SM-kisoissa?

Ratasuunnittelussa pyrin profiililtaan vauhdikkaisiin, virtaaviin linjoihin ja useita ohjausvaihtoehtoja sisältäviin ratoihin, joissa vaaditaan myös radanlukutaitoa ja teknistä osaamista. Odotan näkeväni Suomen parhailta koirakoilta upeita suorituksia, luottamusta koiriinsa ja parhaansa yrittämistä. Suorituksia, joista näkyy agilityn yhteistyö ja ilo parhaimmillaan.

On kunnia saada olla mukana ja arvostella SM-kisoissa 2019. Toivon kaikille osallistujille parasta onnea ja hienoa kilpailua, nauttikaa tunnelmasta ja radoista yhdessä parhaan ystävänne kanssa.

Tuomariesittely: Jocke Tangfelt

Hello! My name is Jocke Tangfelt, I am 25 years old from Sweden. I live on the west coast in a small town called Falkenberg.

We have always had dogs in the family and you can say that I basically grew up with agility. Mom signed me up for a few competitions I did not dare to start in, but in 2007, my competition career began with the family’s border collie Fellow and after that, it just continued. I have participated in Swedish Championship since then and have also been honored to be part of the national team since 2012 with the miniature poodle Amiga, and have taken SM, NM, EO and World Cup medals. In 2018 I participated with a borrowed dog named Bella in the national team. Today I have the border collie Decibel and Sheltien Astrid.

In 2014, I took the next step in my agility interest and became judge. A new challenge that I really like. In my courses, I strive to achieve open long-distance lanes, good lines and speed of course. I also want it to be challenging handling options that can be solved in different ways.

My best memories must be every year in the national team and the pallet places that have come there. But if you count them off then it must be Amiga’s first SM, we were second after the first day and went out second-last day two, supposed that I lay down on the back a turn so we managed to zero and keep that second place. But they still cry to me if I hadn’t fallen into what had happened then?

In a competition I try to keep calm and focus on the right things. I usually do not stress up unnecessarily, but know what I can and relate to it.

What do you expect to see in Vantaa SM 2019 as a judge?

Happiness, speed and technical skills. Then if it gets wrong it is usually the driver’s fault and not the dog’s.

Tuomariesittely: Henri Luomala

Olen 58-vuotias agilitytuomari Turusta.

Aloitin agilityn vuonna 1990 ja olen sittemmin kilpaillut kolmen belgialaisen paimenkoiran kanssa. Olen edustanut Suomen maajoukkueessa vuonna 2000 ja kansallisessa agilitykoukkueessa belgialaisten paimenkoirien FMBB-kilpailuissa, Unkarissa ja Ranskassa.

Aloitin heti valmentamaan muita jo silloin, kuin aloitin itse agilityn. Sain Agilitytuomarilupani 2009. Ratoja suunniteltaessani pyrin virtaavuuden ja noupeuden väliseen tasapainoon yhdistettynä sopivaan vaikeustasoon.

HL

#agilitySM2018