Iida ja Helka: Mailaa puristamatta maajoukkuetta kohti
Iida Vakkuri viettää juuri agilityuransa juhlavuotta, kun täyteen tulivat peräti kolmekymmentä vuotta lajin parissa. Vuonna 1992 ensi kerran kentälle astunut Iida kilpailee tällä hetkellä aktiivisesti shetlanninlammaskoira Helkan kanssa – ja menestyksekkäästi kilpaileekin: Parivaljakko voitti viime vuonna PM- sekä Halli-SM-kultaa ja tällä hetkellä he kurkottavat jälleen kohti maajoukkuepaikkaa EO1-karsintavoiton jäljiltä. Millaista arkea ja ajatuksia löytyy Iidan ja Helkan hienojen näyttöjen taustalta?
Iida Vakkuri, 40
Cimillan Jestassentään ”Helka”, 3, s. 26.7.2018
Shetlanninlammaskoiranarttu
Säkäkorkeus 34-35cm
Seura KLUBI
Kotipaikkakunta Espoo
Iidan ja Helkan tavoite tälle vuodelle on selvä: kilpailla mahdollisimman paljon kansainvälisesti. Maajoukkuepaikka on käytännön välitavoite matkalla kohti suuria kilpailuja. Iida tähtää maajoukkueeseen selkeällä suunnittelulla, paljolla kilpailemisella ja keskittymällä isompaan kokonaisuuteen. Iidan vahvuuksia onkin määrätietoinen tavoitetta kohti kulkeminen:
”Minulla on kyky nähdä isompi kokonaisuus, isompi tavoite ja se suunta, johon pitäisi olla menossa – sekä koiraa kouluttaessani että asioissa ylipäätään.”
Millaisin tavoin ja taustatekijöin koirakko onkaan nyt matkaamassa maajoukkuepaikkaa kohti?
Iidan ja Helkan saavutuksia vuodelta 2021:
Pohjoismaiden mestarit
Halli-SM-voittajat
Vuoden agilityurheilija (Iida)
Helkan liikunta: fysiikkaohjelma harjoittelun pohjana
Iida jakaa Helkan agilitykauden osiin, kuten lepo- ja peruskuntokausiin. Jaottelulla tähdätään siihen, että kauden tärkeimmissä kilpailuissa Helka olisi huippukunnossa. Käytännön tasolla vuoden rytmittäminen näkyy siten, että Iida tekee Helkalle – kuten kaikille koirilleen – fysiikkaohjelman ja suunnittelee liikunnat sen mukaan. ”Pyrin jatkuvasti muodostamaan käsitystä siitä, että millä osa-alueella koira tarvitsee kehitystä. Mihin se tarvitsee lisää voimaa? Mitä osa-aluetta olisi hyvä vahvistaa? Mikä on jo hyvin?”
Yleisesti ottaen Iida liikuttaa koiriaan peruskuntonopeudella metsäisessä maastossa vähintään kaksi tuntia päivässä. Koira saavat olla pääasiassa irti ja ravin ohella ne leikittävätkin ja jahtaavat toisiaan ja näin tekevät samalla myös lajinomaista fysiikkaharjoittelua.
Normaalin lenkkeilyn lisäksi koirat pääsevät sesongista ja mahdollisuuksista riippuen myös esimerkiksi hiihtämään, polkujuoksemaan, treenaamaan hiekkakuopille ja vesijuoksemaan. ”Vaihtelen sopivasti liikuntamuotoja. Pyrin nostamaan kuormitusta kohtuullisen tasaisesti ja välttämään jumien kertymistä.”
Aktiivisen liikuttamisen ohella Iida huolehtii siitä, että Helka lepää ja palautuu riittävästi. Hän myös käyttää koiraa lihashuollossa noin kuuden viikon välein ja useammin, jos jotain akuuttia ilmenee. Tarvetta huoltorytmin päivittämiselle ei kuitenkaan ole onneksi ollut vaan säännöllinen huolto on tähän saakka riittänyt hyvin.
Aktiivista kilpailemista ja omaan suoritukseen keskittymistä
Iida ja Helka pyrkivät kehittymään koirakkona kilpailemalla tasaisesti – ja mahdollisimman paljon. Iida haluaa antaa nuorelle koiralle erilaisia kilpailukokemuksia ja päästä tekemään sen kanssa erityyppisiä rataprofiileja. Kilpaileminen ajaa treenaamisen ohitse:
”Tällä hetkellä harjoittelenkin suhteellisesti aika vähän. Kilpailemisen rinnalla tehdään vain täydentävää treeniä.”
Kilpaillessaan Iida keskittyy siihen, että suoriutuisi itse koiransa veroisesti. He tekevät Helkan kanssa radan kerrallaan niin hyvin kuin vain pystyvät – ja jos he eivät onnistu, se ei ole vaarallista. Seuraava kilpailu on aina seuraava mahdollisuus. ”Kilpailen vain ja ainoastaan itseni ja koirani takia enkä koe olevani kenellekään velvollinen saavuttamaan minkäänlaisia tuloksia. Pyrin vain joka kerta tekemään suorituksen niin hyvin kuin se on mahdollista.” Lopputulokset löytyvät suorituksen jälkeen taululta eikä niistä kannata murehtia etukäteen:
”Ei se peli mailaa puristamalla parane.”
Iida
Vaikka Iida ei stressaa nollien tekemisestä – tai ehkä juuri sen vuoksi – hän pitää Helkaa varsin suoritusvarmana koirana, jonka kanssa on kohtuullisen helppoa tehdä puhtaita ratoja. Ohjaajan on vain keskityttävä siihen, mitä itse on tekemässä. Esimerkiksi EO1-karsintojen ensimmäisellä radalla Iida oli aamusta vielä ”kohmeessa ja kankea” ja rata menikin ”pelasteluksi ja kalasteluksi”, mutta niin vain Helkan varmuus piti ja koirakko pääsi puhtaasti maaliin saakka.
Lokakuun 2021 alusta saakka Helkan ja Iidan starteista lähes 60 prosenttia ovatkin olleet puhtaita. Koko Helkan uran kotimaisten kolmosratojen nollaprosentti on myöskin peräti 57 (46/81 starttia), joka on äärimmäisen suuri. Näistä 57 nollasta jopa 36 ovat olleet voittoja, eli kun Iida ja Helka onnistuvat, he todennäköisesti ovat tuloslistalla korkealla. Esimerkiksi toukokuussa 2021 koirakko onnistui tekemään nollavoitot peräti seitsemältä peräkkäiseltä radalta yhteensä neljänä eri kilpailupäivänä.
Rankingsijoitus 17.3.22: jaettu 1. (300 pisteellä)
Nollaprosentti 1.10.21-26.2.22: 59,3% (16/27)
Itse kilpailuhetkissä Iida keskittyy aina olemaan läsnä koiralleen ja sulkee muun maailman kisasuorituksen ajaksi ulkopuolelle. ”En oikeastaan edes tiedä, mitä minulla liikkuu päässä lähtöviivalla. Ei oikeastaan mitään.” Ohjausvalinnat on tehty ennen radalle menemistä ja kun pilli soi, ohjaukset tulevat selkärangasta – samoin kuin mahdolliset muutokset, joita suunnitelmaan kesken radan on toisinaan tehtävä. Vielä maaliviivan ylitettyäänkään Iida ei varsinaisesti mieti mitään: ”Maalissakaan minulla ei ole vielä mitään ajatuksia. Ensimmäisenä mietin, että missä on palkka ja leikitän ja palkkaan koiran suorituksesta. Ajatukset tulevat sitten vasta jäähkälenkillä.”
Se, että Iida kilpailee itseään ja Helkaa varten ja keskittyy vain omiin suorituksiinsa, ei siis ole este menestyä myös tulosten valossa. Ulkoisen menestyksen perusteella voidaan jopa todeta, että Iidan oppi rennosta suhtautumisesta kilpailemiseen kannattaa jos tavoitteet ovat korkealla.
Vankka kokemus ja Vakkurin kokeileva keittiö
Iidan ja Helkan loistavasti alkaneen agilityuran taustalta löytyy Iidan vankka kokemus lajin parista. Iida aloitti agilityn vuonna 1992 ja siinä kilpailemisen vuonna 1994. Helka on Iidalle seitsemäs agilitykoira, jonka hän on itse kouluttanut alusta asti. Omien lisäksi Iida on treenannut ja kilpaillut myös lainakoirilla.
Kokemus on tuonut Iidalle itsevarmuutta. Aiemmin hänellä ei aina ollut varmaa näkemystä siitä, mihin koiraa kouluttaessaan tähtäsi vaan hän saattoi kokeilla asioita liiankin monella tavalla ja oikoi koulutusprosesseissa. Tämä tyyli tehdä ja oppia asioita testailemalla on saanut oman nimityksensäkin: Vakkurin kokeileva keittiö.
Nykyisin agilitykokki-Iidan menestysresepti on selvä: Asioissa pyritään eteenpäin ja mielessä pidetään iso kokonaisuus.
”En ole aina ajatellut loppuun asti sitä, mihin olen koulutusprosessissa tähtäämässä. Nyt kun harrastusvuosia on kertynyt enemmän, kokeiluja on matkan varrella tehty tarpeeksi monta ja olen päässyt vaihteleviin lopputuloksiin niin Vakkurin kokeileva keittiö on kääntynyt vahvuudeksi. En syyllisty loputtomasti yksityiskohtien hinkkaamiseen vaan pyrin pääsemään asioissa eteenpäin ja katsomaan isompaa kokonaisuutta.”
Iida onkin hyvä pitämään mielessään suunnan, johon hän on tähtäämässä – sekä koirankoulutuksellisesti että asioissa ylipäätään. Isompi kokonaisuus ja tavoitteet ovat kirkkaat ja sen ansiosta treenaaminen on johdonmukaista ja asiat etenevät. Iida ei väheksy teknisesti hienojen yksityiskohtien osuutta ja tärkeyttä agilityssa mutta ei pidä niitä ”koko totuutena” – sen sijaan hän ajattelee, että koiran ei tarvitse olla kaikilla osa-alueilla yhtä hyvä vaan riittää, että kaikista vastaantulevista haasteista selvitään jollain tavalla.
Hyvä keinu ennen muita kontaktiesteitä
Kokonaisuuden ja tavoitteiden lisäksi Iida on hyvä hahmottamaan nopeasti kunkin koulutettavan koiran vahvuudet. Näiden koiran vahvuuksien päälle Iida lähtee aina rakentamaan varsinaisia taitoja ja erityisosaamista. Helkan kohdalla Iida ei empinyt sen suhteen, mitä erityisosaamista hän halusi koiralle ensisijaisesti rakentaa: hyvän keinun.
Iida on kärsinyt vuosien saatossa monta kertaa merkittävissäkin kilpailuissa siitä, että hän on kouluttanut keinun kisakoiralleen heikosti. Koira ei ole suorittanut estettä riittävällä varmuudella tai Iidan on pitänyt tukea koiraa esteellä niin, että radan jatkaminen keinun jälkeen on ollut hankalaa. ”Helkan kohdalla päätin, että nyt opetan koiralleni keinun kunnolla.” Iida priorisoi keinun kouluttamisen muiden kontaktiesteiden edelle ja suosittelee nykyisin samaa metodia myös juoksukontaktioppilailleen: keinu kisavalmiiksi ennen juoksupuomin aloittamista. ”En ole katunut tätä kertaakaan vaan päinvastoin koen, että valinta on ollut koirankin kannalta erittäin hyvä ja selkeä.”
Iida on kaikkiruokainen ihailemiensa agilityohjaajien suhteen mutta erityisesti nauttii sellaisen agilityn seuraamisesta, jossa ohjaaja laittaa itsensä likoon ja tekee parhaansa juostakseen koiransa kanssa. Nämä suomalaiset ohjaajat Iida haluaa nostaa esille:
Juha Orenius
Elina Jänesniemi
Sari Vähäniitty
Mikko Aaltonen
Sanni Kariniemi
Katja Kumpulainen
Sami Lampi
Olli Fredrikson
Linda Loikkanen
Helka, peloton peruskoira
Kaiken agilityosaamisen takaa löytyy tyypillinen sheltti – kiltti ja peloton peruskoira. Helka ei hötkyile tai hauku turhista. Se on helppo ja yksinkertainen tulkita, vakaa ja hyvä lasten kanssa.
Helkan ainoa suurempi haaste arjessa on resurssiaggressiivisuus muita koiria kohtaan: ”Helka esimerkiksi vahtii ruokasäkkiä, kun se nostetaan sisälle. Se tekee jonkin verran samaa myös leluille ja minun osaltani se on jo voimakkaan resurssiaggressiivinen muita koiria kohtaan.” Nämä piirteet vaativat Iidalta jonkin verran järjestelyjä ja miettimistä sen suhteen, että millaista käytöstä Helkalta sallitaan. Helkan pieni koko helpottaa tilannetta kuitenkin paljon: ”Jos minulla olisi vastaavilla ominaisuuksilla varustettu bordercollie tai malinois niin kyseessä olisi aika raskas koira. Nyt Helkan ongelmat eivät nouse niin häiritseviksi.”
Agilitykentällä Helkan intensiivisyys ei ole häiritsevää – päinvastoin Helka on Iidan mielestä jopa turhan tasainen. Iida toivoo, että olisi aikoinaan antanut pentu-Helkan olla vapaammin villi ja leikkisä eikä liiaksi harjoitellut rauhoittumista: ”Edellisen shelttini Hunnin pentuajoista oli tullut kuluneeksi jo yhdeksän vuotta kun Helka tuli taloon. Siinä välissä minulla oli ollut bordercollieita koulutettavana ja Helkan kanssa tuli sitten käytettyä liiaksi niitä menetelmiä, joita bortsujen kanssa tarvitaan.” Jos Iidalle vielä joskus tulee shelttipentu, hän aikoo muistaa seuraavan:
”Sheltistä pitää ensin saada hullu ja sitten vastaa alkaa tekemään.”
Iida
Hullu tai ei, Helkasta kuullaan varmasti vielä – mahdollisesti jo tulevana viikonloppuna Halli-SM-kilpailuissa. Minit aloittavat urakkansa Vantaalla lauantaina 26.3. kello 17 ja jatkavat lauantaita aina yömyöhään saakka. Finaalit juostaan sunnuntaina. Samoissa karkeloissa selvitetään myös lopullinen Suomen maajoukkue European Open -kilpailuihin, jotka järjestetään heinäkuussa Belgiassa. Iida ja Helka lähtevät taisteluun ensimmäiseltä sijalta 181,60 pisteen turvin ja rennoin mielin:
”En ota paineita siitä, että meidän pitäisi suoriutua erityisen hyvin sen vuoksi, että olemme pärjänneet hyvin edellisissä kisoissa.”
Koirakko lähtee kuitenkin takomaan kuumaa rautaa, sillä kuten koirakosta vinkannut kanssaharrastaja kirjoittaa:
”Ihan lyömätön parivaljakko joka etenee hurjaa kyytiä ja on just nyt aika liekeissä 🔥”
Agilityn arvokilpailut 