Nopea Hanna ja nuori Sonic: Kohti arvokisarimoja ja toivottavasti niiden yli
Hanna Lakianperä on aktiivinen ja nopea ohjaaja, joka rakastaa kilpailemista. Hänen aisaparinsa, sheltti Sonic, lukitsee ohjatut esteet hienosti ja irtoaa tarvittaessa kauaskin. Koirakko väläytteli osaamistaan jo vuoden 2021 SM-kisoissa, mutta rimaongelma vaivaa ja jännittää Hannaa. Kaatuvatko lupaavan minikoirakon tärkeimmät radat tänä vuonna rimanpudotuksiin?
Hanna Lakianperä, 34
Kuunhohteen Sumupilvi ”Sonic”, 3v (s. 18.5.2018)
shetlanninlammaskoiranarttu, säkäkorkeus noin 34cm
Kokoluokka mini
Seura Agility ry
Kotipaikkakunta Helsinki
Hanna ja Sonic ovat suurelle yleisölle tuttuja vuoden 2021 SM-radoilta. Kevään Halli-SM:eissä he tekivät perjantain radalla nappisuorituksen ja pääsivät starttaamaan lauantaille neljänneltä sijalta.
”Halli-SM:eissä oli hieno saavutus päästä lähtemään lauantain radalle neljänneksi viimeisenä. En osannut ollenkaan ajatella, että me voitaisiin niin kovassa joukossa olla kärkikahinoissa mukana.”
Koirakkoa pitkään vaivannut rimaongelma nosti kuitenkin päätään hallien lopuilla radoilla ja Hanna ja Sonic jäivät PM-joukkueen varakoirakoksi.
Elokuussa koirakko oli mukana voittamassa SM-kisojen joukkuekultaa Agility ry:n riveissä. Tämäkin tuloksellinen saavutus tuli Hannalle yllätyksenä: ”Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia enkä kuvitellut, että me voitaisiin viedä kulta muiden joukkueiden nokan edestä.”
Vaikka koirakon ensimmäisten arvokisojen onnistumiset ovat siis tulleet itse ohjaajallekin puun takaa, jonkin heidän treenaamisessaan on täytynyt mennä nappiin. Mikä tekee Hannasta ja Sonicista koirakon, joka jo ensimmäisenä arvokisakautenaan hätyytteli Suomen kirkkainta kärkeä ja oli peräti osa kultajoukkuetta?
”Ovat tehneet mahtavan työn pohjalle ja väläytelleet kovia tuloksia ja yhteistyötä viime vuonna. Joukkuemestaruus tuli myös SM:ssä!”
Koirakosta vinkannut agilityharrastaja
Sonic korjaa linjoja mutta rankaisee rimoilla
Hanna rakastaa kilpailemista ja kilpailee ennemmin kuin treenaa. Lajiharjoittelua kertyy kuitenkin noin 1,5-2 kertaa viikossa, vuodenajasta riippuen hyvin vaihtelevissa määrin. Agrylla ei ole omaa hallia, joten talvisin treenaaminen painottuu kouluttajien yksittäisiin- ja viikkotreeneihin. Omatoimisesti Hanna ja Sonic pääsevät talvikaudella treenaamaan vain pienessä hallissa, jossa he voivat tehdä tekniikkaa: ”Tällä hetkellä treenaamme hävyttömän vähän.”
Viimeisen vuoden aikana Hanna on kuitenkin pystynyt keskittymään erityisesti Sonicin puomin rakentamiseen. Hän on panostanut myös koiran irtoamisen harjoitteluun, sillä nuorempana Sonic pysytteli mielellään hyvinkin lähellä Hannaa – ”sheltti kun on”. Hanna lukeekin nyt irtoamisen Sonicin vahvuudeksi ja hän pystyy esimerkiksi kisoissa luottamaan siihen, että kun hän lähettää koiran jollekin esteelle, se kyllä hoitaa hommansa.
”Sonicin vahvuus on esteiden lukitseminen. Se on todella kiltti ja pystyy korjaamaan linjaansa vaikka olisinkin ohjauksen kanssa myöhässä.”
Vaikka Sonic antaa linjojen puolesta myöhästyneitä ohjauksia anteeksi, se reagoi Hannan virheisiin pudottamalla rimoja. Jos Hanna työskentelee koiran alueella eli linjalla, jolle koiran pitäisi päästä, tai paikassa, josta koiran pitäisi ponnistaa, Sonic rankaisee rimanpudotuksella.
Ongelma näkyy kisaradoilla, joilla Hanna yrittää ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan koiran avuksi. Myöhästyminen kriittisessä kohdassa kostautuu herkästi ja tulostaululle lävähtää vitonen.
”Oma liikkumiseni on sekä vahvuus että heikkous”
Hanna todella yrittääkin usein ehtiä Sonicin avuksi paikkaan kuin paikkaan – ja yleensä hän ehtiikin. Hanna on saanut omasta liikkumisestaan paljon kehuja ja myös hyödyntää nopeuttaan kisa- ja treeniradoilla. Hän esimerkiksi vie Sonicia kisoissa keppien alkuun, vaikka todellisuudessa Sonic osaisi itsekin hakea oikeaan keppiväliin. ”Meidän kepit on oikeasti paremmat kuin mitä annan kisaradoilla ymmärtää.”
Toisaalta Hannan nopeus kääntyykin herkästi myös heikkoudeksi, sillä se aiheuttaa paineita kiirehtiä radalla jok’ikiseen mahdolliseen paikkaan: ”Minusta tuntuu siltä, että minun on ehdittävä kaikkialle.” Koiran tontille ei olisi aina tarvis tunkeutua, vaan Sonic ansaitsisi monessa paikassa jo enemmän luottamusta ja tilaa toimia.
Suurimmilta osin Hannan fysiikka on kuitenkin vain hyvä asia. Hanna ihaileekin myös muita aktiivisia ja fyysisiä ohjaajia, kuten Sanni Kariniemeä. Ohjaajan juokseminen, hyvä fysiikka ja myös eleettömyys tekevät Hannaan vaikutuksen. Hän nostaa esikuvikseen Kariniemen ohella Ira Mikkasen ja ”Teemu Kollasen jalat, jotka kyllä liikkuvat”. Omasta kunnostaan Hanna pitää huolta lenkkeilemällä sekä kävellen, juosten että hiihtäen – ja toisinaan hän innostuu jostain muusta urheilusta, kuten saliharrastuksesta, ja treenaa sitä kolmisen kuukautta täysillä.
”Oma kehonhuoltoni taas on varmaan aika samanlaista kuin monella muullakin koiraharrastajalla – koirat käyvät jatkuvasti huollossa ja kulkevat kalliit BOTit niskassa kun taas itse yritän vähän venytellä silloin tällöin.”
Rankingsijoitus 20.2.2022: 9. (293,86 pisteellä)
Nollaprosentti 1.10.21-14.2.22: 23,1% (6/26)
Huippuvalmentajien avulla tavoitteita kohti
Sanni Kariniemi – yksi Hannan ohjaajaesikuvista – on valmentanut Hannaa ja Sonicia jo koirakon alkuvaiheista asti. Nykyisin Hanna treenaa Kariniemen silmän alla kahden viikon välein, toisinaan useamminkin. ”Sannia on kiittäminen siitä, millaiseksi Sonic koulutettiin. En usko, että olisin itse osannut panostaa tiettyihin asioihin niin hyvin kuin Sannin avulla osasin.”
Toinen Hannalle mieleisistä valmentajista on Maiju Korhonen, jolta on tuntunut löytyvän ratkaisu kaikkiin Hannan ja Sonicin kohtaamiin ongelmiin. Hanna käy Maijun koulutuksissa silloin tällöin, aina kun vain saa napattua itselleen vuoron: ”Maiju tietää, miten urheilukoira rakennetaan ja mihin asioihin kannattaa paneutua pennusta asti. Lisäksi Maiju on empaattinen ja hänen koulutuksessaan käymistä voi verrata psykologikäyntiin.”
Kariniemen ja Korhosen lisäksi Hannan uraan on vaikuttanut vahvasti myös Päivi Männistö-Rahunen, joka koulutti aikoinaan Hannaa ja tämän vanhempaa shelttiä Stellaa. Hanna ihailee sitä, miten Männistö-Rahusen Kisu-sheltti on koulutettu ja miten se liikkuu.
Ennen Sonicia Hanna ei oikeastaan seurannut huippuagilitya ja on löytänyt esikuvansakin vasta viime vuosina. Aiemmin hän ei suhtautunut lajiin tavoitteellisesti eikä esimerkiksi katsonut MM-kilpailuja. Vasta Sonicin potentiaalin myötä Hanna on löytänyt palon seurata isoja kisoja. Hanna on huomannut, että huipulle kapuaminen on hänelle itselleenkin mahdollista:
”Kun meillä menee hyvin niin sittenhän meillä myös menee hyvin.”
Nyt vuonna 2022 Hannan ja Sonicin tavoitteina ovat EO-joukkueeseen pääseminen sekä Halli-SM- ja SM-finaaleissa juokseminen. EO-joukkueen ensimmäiset karsintakilpailut käydään tulevana viikonloppuna Oulussa ja niihin Hanna ja Sonic osallistuvat hyväkuntoisina. Näin lähellä arvokisoja koirakko ei enää opettele uutta vaan he keskittyvät vahvistamaan jo ennestään vaikeiksi tiedettyjä asioita, kuten juuri nyt puomia ja rimojen pitämistä kannattimillaan. Hanna pyrkii muutenkin pitämään perusarjesta kiinni myös arvokisojen ympärillä eikä tee suuria muutoksia Sonicin rutiineihin.
Kiltti koira niin kotisohvalla kuin kisaradoillakin
Arvokisakausi ei siis välttämättä eroa agilitykoiran normaalista arjesta juurikaan. Sonickin viettää kotona tavalliseen tapaan aikaansa Hannan vanhemman sheltin kanssa leikkien tai sitten sen voi löytää sohvan alta nukkumasta. Sonic rauhoittuu hyvin sohvalle rapsuteltavaksi ja on muutenkin kotioloissa ”maailman helpoin koira”.
”Kun odotamme agilityradalle pääsemistä, Sonicista kuoriutuu kiihkeä ja kuuma koira. Sitten taas itse radalla Sonic pysyy tosi hyvin hanskassa ja toimii kiltisti ja kuuliaisesti.” Arjen helppous ja kiltteys siirtyvät siis tavallaan kisaradalle, kunhan Hanna vain vapauttaa Sonicin lähtöviivalta radalle tekemään töitä.
Yksi Hannan ja Sonicin suurimmista saavutuksista heidän urallaan oli kesällä 2021 tehty hyppynolla: ”Meillä oli päällä jonkinlainen kirous – emme vain saaneet tehtyä puhtaita hyppyratoja. Joko rimat kolisivat tai sitten saimme virheen viimeistään kepeiltä. Lopulta onnistuimme tekemään nollan Jari Suomalaisen hypärillä ja se fiilis oli kuin olisimme voittaneet maailmanmestaruuden. Se yksi puhdas hyppynolla oli todellinen työvoitto. Onnistumisen tunne on välillä pienestä kiinni.”
Olivat kisaradoilla sitten nollat tiukassa tai rimat herkässä, Hanna rakastaa silti kilpailemista ja valitsisi sen ennen treenaamista. Ehkä tämä onkin yksi tekijä koirakon orastavan menestyksen taustalla: Kun ohjaaja nauttii kisatilanteesta, myös koiran on rennompaa ja mukavampaa asettua starttiviivalle. Hanna myös luottaa siihen, että ehtii suunnittelemiinsa ohjauksiin ja että Sonic tekee sen, mitä hän siltä radalla pyytää. Koirakon ratoja on sujuvoittanut sekin, että Hanna on oppinut ohjaamaan ennemmin linjoja kuin esteitä – ja ylipäätään hänen radanlukutaitonsa on kehittynyt.
Kuten koirakon pitkäaikainen valmentaja Sanni Kariniemi potentiaalin tiivistää:
Hanna ja Sonic ovat hieno tiimi, jolla riittää sekä taitoa että nopeutta! Tässä lajissa menestyäkseen tarvitaan edellämainittujen lisäksi vielä erityisesti ohjaajan rautaiset kisahermot, ja näkisin että Hannalla ei polvet tutise isossakaan karkeloissa.
Sanni Kariniemi
Voisivatko siis tämän koirakon vauhti, luotto ja taidot nostaa heidät tänä vuonna suomalaisen agilityn kärkeen?
Seuraa Hannaa ja Sonicia:
Instagramissa @sheltiesonic
Livenä EO1-karsinnoissa Oulussa 26.-27.2.22 lähtönumerolla 52
Agilityn arvokilpailut 