Elina ja Etna: Hyvän mielen menestyjät
Elina Jänesniemi on suomalaisen agilityn legenda ja johtotähti. Hän on menestynyt vuosikaudet niin itse kilpailijana kuin valmentajanakin monien kärkinimien taustalla ja on ylipäätään vienyt lajia intohimoisesti eteenpäin. Bordercollie Etna, Elinan oma kasvatti, täytti juuri kuusi vuotta ja alkaa myöskin jo olla tottunut menestyjä sekä kansallisilla että kansainvälisillä areenoilla. Elinan ja Etnan viimeisin kansallisesti suurempi voitto tuli EO1-karsinnoista Oulusta helmikuun 2022 lopulla.
Miten tästä kaksikosta on hioutunut näin saumaton pari? Millaista on tähtikoiran elämä kilpailukenttien ulkopuolella?
Elina Jänesniemi, 39
Vindicate’s Wildfire ”Etna”, 6, s. 24.2.2016
Bordercollienarttu
Säkäkorkeus 49cm
Seura RFF
Kotipaikkakunta Huittinen
Koira saa aina olla koira
Elina Jänesniemelle koira on aina ensisijaisesti koira – ja Etnan tapauksessa myös paras ystävä. Tämä tarkoittaa sitä, että Etnan elämää ei rytmitetä agilityn mukaan: Siltä ei kielletä kuraojissa rymyämistä tai lenkeillä riekkumista ennen arvokisoja eikä sille suunnitella tiukkoja treeniohjelmia. Etna liikkuu pääosin muun lauman kanssa metsässä ja omalla suurella pihalla ja nauttii elämästään kotikoirana. Liikuntaa ei mitata tai kelloteta, vaan Etnan huippukunto agilityakin ajatellen rakentuu vapaan arkiliikunnan muodossa: ”Metsässä saa juosta täysillä jos siltä tuntuu, mutta usein alkuinnostuksen jälkeen letkeä ravi on se, minkä omat koirani valitsevat. — Mitään erillisiä intervalli- tai peruskuntotreenejä meillä ei tehdä.”
Elinan koiralähtöinen tapa elää ja harrastaa näkyy myös siinä, miten hän tekee lajitreenejä Etnan kanssa – tai miten hän ei tee. Jos oikea tunne ja tunnelma puuttuvat, myös treenit jätetään väliin:
”Treenaan ja kisaan vain hyvällä fiiliksellä.”
Elina
Koira ei siis joudu agilitykentälle huonotuulisen, stressaantuneen tai hajamielisen ohjaajan kanssa. Sen sijaan Elina keskittyy aina treenatessa koiraan ja onnistuneen treenin rakentamiseen. Hän uskoo, että tämä sekä omien että koiran tunteiden huomioiminen ja samalla intohimoinen suhtautuminen agilityyn hyödyttävät hänen itsensä ja omien koiriensa lisäksi myös hänen koulutettaviaan. Ylipäätään tunteen mukana meneminen on Elinan ehdottomia vahvuuksia sekä ohjaajana että valmentajana:
”Olen aina valmis pohtimaan erilaisia ratkaisuja haasteisiin intohimoisesti ja pitkäjänteisesti, kunnes saan koulutettua koirilleni toivomani asiat. Olen myös avoin uusille ideoille ja koulutustavoille.”
Kisaamaankin vain hyvällä mielellä
Nostamalla hyvän fiiliksen oman agilitynsa keskiöön Elina varmistaa sen, että kilpaileminenkin on mukavaa: ”Onnistumisen pakkoa ei enää nykyään ole, joten voimme mennä kaikille radoille rennolla mielellä.”
Rentous ja koiralähtöisyys eivät toisaalta asetu tavoitteiden tielle, vaan tälläkin kaudella Elina tähtää Etnan kanssa sekä MM- että muihin kansainvälisiin kilpailuihin. Epävarman maailmantilanteen vuoksi tavoitteiden asettaminen on toki hankalaa – mutta jos Elina ja Etna pääsevät kilpailemaan maajoukkueen väreissä, heidän tarkoituksenaan on tehdä hyviä ratoja rohkeilla ohjausvalinnoilla.
Ranking-sijoitus 24.3.22: jaettu 1. (300 pisteellä)
Nollaprosentti 1.10.21-16.3.22: 65,4% (17/26)
EO1-karsintojen voitto Oulussa helmikuun lopulla siis yksi toteutunut välitavoite matkalla kohti paikkaa maajoukkueessa. Elinalle voitto tuli yllätyksenä, sillä yksikään karsintojen rata ei oikeastaan mennyt aivan nappiin. Tärkeintä kilpailuissa oli kuitenkin Etnan kanssa starttiviivalle pääseminen, ja kuten aina, Elina keskittyi lähdössä olennaisimpaan eli Etnaan:
”Usein lähtöviivalla mietin sitä, miten onnistuessamme selviämme kyllä millaisesta radasta tahansa yhdessä toisiamme auttaen. Rakastan agilitya Etnan kanssa niin paljon, etten oikeastaan mieti mitään sen kummempaa – kaikkein vähiten tuloksia.”
Elina ei miettinyt sen kummempia myöskään esimerkiksi viime vuoden SM-kilpailuissa Turussa, kun he Etnan kanssa voittivat kultaa yksilöissä. Koirakko nousi finaalissa voittoon viidenneltä sijalta ja ohitti muun muassa Heidi-Maria Puolakan ja Hoodin sekä Juha Oreniuksen ja Sinin:
”Minä luotan Etnan kaikkiin taitoihin agilityssä.”
Miten Etnasta sitten onkaan kasvanut ja koulutettu koira, joka esimerkiksi jo vuonna 2019 eli kolmevuotiaana edusti Suomea Turun MM-kilpailuissa ja oli siellä kahdella radalla neljästä kolmanneksi nopein?
Ensinnäkin Elina kouluttaa jokaisen koiran yksilönä. Koiria ei sullota valmiiksimääriteltyihin muotteihin vaan treenaamisen ja kouluttamisen lähtökohtana on aina käsilläoleva koira. Elina esimerkiksi tietää, että Etna on herkkä, joten hän pitää treenit arvokisoja ennen riittävän helppoina vaaliakseen koiran itsetuntoa ja pitääkseen yllä hyvää suhdetta sen kanssa – mutta haluaa myös samalla vahvistaa Etnan kuuliaisuutta tulevia kilpailuja ajatellen.
Elinan mielestä on ylipäätään turhaa treenata koirien kanssa sellaisia asioita, joita todennäköisesti ei koskaan tarvita kisatilanteessa. Hän ei esimerkiksi pidä järkevänä järjettömän vaikeiden ratojen tekemistä superpitkillä esteväleillä. Sen sijaan Elina pitää mielessään sen, että jokaisen koiran treeniaika on arvokasta:
”Uskon, että jokaisella koiralla on tietty määrä agilitykilometrejä ja ohjaajana minun kannattaa käyttää nuo kilometrit viisaasti.”
Elina
Treenatessaan Elina siis haluaa vaalia koiriensa vahvuuksia ja alleviivata onnistumisen paikkoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koiraa – kuten Etnaa – haastettaisi treeneissä herkemmäksi, taitavammaksi ja itsenäisemmäksi, vaan sitä, että koiraa muistetaan palkita juuri niistä asioista, joita kulloinkin halutaan vahvistaa. Jokainen ohjattava koira on erilainen ja jokainen erottuu omilla vahvuuksillaan eli ohjaajan on tunnettava koira ja sen tapa tehdä agilitya läpikotaisin osatakseen tunnistaa yksilölliset onnistumisen hetket ja kannustuksen paikat. Kun ohjaaja ei korosta koiran heikkouksia vaan nimenomaan keskittyy ratkaisuiden löytämiseen ”asiat onnistuivat usein kuin itsestään”.
Toiseksi Etnan menestyksen taustalla on Elinan perinpohjainen pohdinta siitä, millainen hänen ihanneagilitykoiransa voisi olla. Elina pyöritteli kysymystä mielessään kun aloitteli Etnan koulutusta ja päätyi kokeilemaan, millaisia agilitytaitoja koiralle olisikaan mahdollista kouluttaa. Hän päätti myös pyrkiä koulutuksellaan koiraan, joka ohjautuisi herkästi ja kevyesti. Etnan agilitytaipaleen alussa tämä tarkoitti paljon treeniä kahdessa asiassa: luopumisessa ja ohjaajan luona pysymisesssä. Näistä kahdesta muodostuikin kaksi Elinan ja Etnan tärkeintä agilitytaitoa.
Kolmas syy koirakon onnistumisten täyttämälle uralle on se, että Elina rakensi harkitun pohjan päälle myös estetaidot huolella. Kouluttamalla Etnalle hyvät ja itsenäiset taidot esteille Elina mahdollisti sen, että voi nyt luottaa koiran osaamiseen ja keskittyä radalla olennaiseen:
”Saan keskittyä nykyisin radalla vain estevälien ohjaamiseen esteillä auttamisen sijaan.”
Ainoa este, jolla Etna kaipaa yhä erityisestä vahvistamista treeneissä on keinu. Elina opetti esteen Etnalle alunperin juoksukeinuna eli niin, että koira sai jatkaa matkaa heti kun keinun alasmeno osui maahan – sen ei siis tarvinnut odottaa ohjaajaltaan erillistä vapautusta. Tähän joustavaan ratkaisuun Elina päätyi sen vuoksi, että Etna pelkäsi alkuun keinun liikettä valtavasti. Vielä nykyisin Etna poistuu keinulta hieman hätäisesti, mutta Elina ei pidä asiaa kuitenkaan varsinaisena ongelmana – Etnan hätäisimmätkin keinut ovat useimmiten sääntöjen mukaisia.
”Minä luotan Etnan kaikkiin taitoihin agilityssä. Etnan vahvuuksia ovat monipuolisuus ja halu suorittaa sille opetetut tehtävät mahdollisimman hyvin. Etna tietää, että virheitäkin saa tehdä ja uskon että juuri siksi se uskaltaa aina yrittää ja antaa kaikkensa.”
Prinsessa-Etna ja muut Elinan idolit
Etnan elämä agilityn ulkopuolella on siis varsin vapaata ja rentoa maalla asumista. Koiraa kuitenkin huolletaan huippu-urheilu-uransa vaatimalla tavalla ja käytetään lihashuollon ammattilaisella, Tuulia Luomalalla, vähintään kerran kuukaudessa. Myös osteopaatti Leena Piira on ollut Etnan uran taustajoukoissa mukana aina siitä saakka, kun Etna oli vasta seitsemän viikon ikäinen.
Elina on myös tarkkana sen suhteen, etteivät hänen koiransa rasita itseään liikaa talviaikaan syvässä hangessa juoksemalla ja altistu näin turhaan urheiluvammoille. Siksi hankilenkit pidetään maksimissaan vartin mittaisina, vaikka tavallisesti Elina tekee laumansa kanssa huomattavasti pidempiä lenkkejä. Kesäkaudella Etna pääsee rakastamansa puuhan pariin eli juoksemaan ja kaivamaan hiekkakuopille: ”Hiekkakuoppailu käy loistavasti voimatreenistä koiralle kuin koiralle!”
Elina pitää Etnaa kaiken kaikkiaan täydellisenä koirana. Etnan ainoa pahe arjessa on haukkuminen, jota se harrastaa etenkin pihan aidalla, kun näköpiiriin saapuu muita koiria. Muuten Etan on rauhallinen ja kiltti ja rakastaa läheisyyttä – mutta toisaalta ”hänen prinsessuutensa Etna tuntee kotona hyvin arvonsa” ja pitää huolta siitä, että perheen kaikki lemmikit noudattavat asetettuja sääntöjä. Joitain etuoikeuksia prinsessalla itsellään tosi silloin tällöin on:
Sen lisäksi, että Elina arvostaa ja kehuu omia koiriaan, hän osaa nimetä myös eniten ihailemansa suomalaisohjaajan: Maria Hirvosen.
”Suomalaisista ohjaajista ihailen eniten medeissä kilpailevaa Maria Hirvosta. Hänellä on koiriinsa juuri sellainen iloinen ja myönteinen suhde, jollaisen toivoisin jokaisella ohjaajalla ja koiralla olevan!”
Ohjauksellisesti Elinan suurimmat idolit tulevat kuitenkin muualta kuin Suomesta. Heitä ovat Jessica Patterson (Shape Up Dogs: https://shapeupagility.com ) ja Krizsta Beitl-Kabai (Instagram: https://www.instagram.com/krisztina_kabai/?hl=fi ), jotka kumpikin ovat olleet tukena Elinan ja Etnan agilitymatkalla.
Varmat nollantekijät
Uskoon Elinan ja Etnan tulevasta menestyksestä voidaan siis oikeutetusti pitää perusteena heidän aiempia näyttöjään. Esimerkiksi heidän nollaprosenttinsa lokakuun 2021 alusta saakka on yli 65 ja näistä 17 nollasta 15 ovat olleet voittoja. Aikoinaan vuoden 2017 alkusyksyllä Etna nousi ykkösistä kolmosiin 11 startilla ja sen jälkeen koirakon nollaprosentti kotimaisissa kolmosten kilpailuissa on pysytellyt huikeassa 48 prosentissa (105/218). Tuloksenteko on siis ollut varmaa kilpailusta ja vuodesta toiseen.
Elina itse ei pidä nollaprosenttia sopivana taitojen mittarina. Hän toivoo, että agilityssa ei keskityttäisi liiaksi nollien tekemiseen tai niiden määrään vaan oltaisiin ennemminkin onnellisia pienemmistäkin onnistumisista:
”Toivon, että meillä uskallettaisiin treenata koiria myös kisatilanteessa. Kilpailu saa olla myös treeni!”
Elina
Tänä viikonloppuna eli 26.-27. maaliskuuta Elina ja Etna kilpailevat Vantaan Ojangossa radoilla, joilla selvitetään sekä vuoden 2022 Halli-SM-mitalistit että lopullinen European Open -kilpailuun lähetettävä maajoukkue. Elina ja Etna edustavat Run for Fun Agility Team ry:tä. Maksit aloittavat viikonlopun urakan heti lauantaiaamuna kello 8 ja juoksevat lopulta finaaliradat vasta sunnuntai-iltapäivän viimeisinä. Elina aikoo kuitenkin asettua pitkistä päivistä ja haastavista radoista välittämättä starttiviivalle aina Etnan taitoihin ja vahvuuksiin uskoen.
Jos Elinan pitäisi itse nostaa esille yksi, suurin syy heidän saavuttamalleen ja mahdollisesti tulevalle menestykselleen, mikä se olisi?
”Ehdottomasti minun ja Etnan välinen suhde ja luottamus.”
Entä mitä tämän päivän Elina sanoisi sille vuosien takaiselle Elinalle, joka vei pentu-Etnan ensimmäistä kertaa agilityhallille?
”Onneksi uskalsit kokeilla jotain uutta ja kulkea omaa polkuasi virheitä pelkäämättä ja muiden mielipiteistä välittämättä!”
Elina
Agilityn arvokilpailut 