”Hyvät koirat eivät ole helppoja” – Mian ja Hillan matka menestyksen kynnykselle
Onnistuuko Mia Lammasniemi pitelemään käsissään nopeaa ja kuumaa Hilla-kelpietä kauden 2022 arvokisaradoilla? Syttyykö suomalaiselle agilitytaivaalle uusi kirkas tähti, kun tämä medikoirakko pääsee vauhtiin ja menestyksen makuun?
Mia Lammasniemi, 30
Redterrific A Small Victory ”Hilla”, 3v, australiankelpie, narttu
Kokoluokka medi
Seura RFF
Kotipaikkakunta Helsinki
Mia Lammasniemi ja australiankelpie Hilla ovat tuoreita tulokkaita suomalaisessa agilityssa. Pari nousi medikolmosiin lokakuussa 2021 ja nyt he valmistautuvat ensimmäisiin arvokilpailuihinsa eli EO-karsintoihin, jotka käydään Oulussa muutaman viikon kuluttua.
”Lähdemme Ouluun tekemään rennolla meiningillä sujuvaa suoritusta ja toivon, että saisimme sieltä myös paikan maaliskuun EO2-karsintoihin.”
Mian alkuperäinen tavoite kaudelle 2022 oli kerätä SM-nollat kasaan ja päästä starttaamaan Rovaniemen radat elokuussa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kalenterista tuleekin kevään karsintojen myötä suunniteltua täydempi. Mia ja Hilla mahtuivat Oulun EO1-kilpailuun mukaan peräti rankingin sijalta 191.
”He ovat tehneet uskomattoman hienoa työtä, taitoa ja nopeutta riittää. He ovat koirakkona täydellinen paketti ja tulevat dominoimaan kisakenttiä tänä vuonna.”
Mia on hieman hämillään siitä, että heidät on Hillan kanssa nostettu tulevaksi menestyjäehdokkaaksi. Hän kuitenkin ymmärtää, mihin heidän potentiaalinsa perustuu: Hilla on nopea ja taitava koira ja mikäli askelmerkit osuvat kohdilleen, tulosta voi tulla. Erityisesti juuri Hillan nopeus on kiinnittänyt muiden agilityharrastajien huomion:
”Vauhdikas nuori koira ja taitava ohjaaja.”
”Nopea koirakko jolla hyvä yhteistyö.”
Mia on kuitenkin treenannut Hillaa alusta saakka taidot edellä ja panostanut nimenomaan koiran kouluttamiseen. Hillasta onkin treenin myötä kuoriutunut varsin kiltti ohjattava – joskin myös omatoiminen. Koiran itsenäisyys ja nopeus muodostavat yhdessä haasteen kokemattomalle ohjaajalle: ”Jos minulta jää jokin vaaranpaikka rataantutustumisessa huomaamatta, koira kyllä ehtii sinne ennen kuin tajuan koko asiaa.” Viimeisen vuoden aikana Mia onkin keskittynyt kontaktitaitojen lisäksi kouluttamaan Hillalle erityisesti kuuntelun ja irtoamisen balanssia.
Kisasuoritukset kontrolliin
Tämän hetken ensisijaisena tavoitteenaan Mia pitää koirakon kisasuoritusten nostamista sille tasolle, että ne vastaisivat parin osaamista treenitilanteessa. Etenkin uran alussa kuilu treenien ja kisojen välissä oli valtava: Pienellä kentällä taidot toimivat mutta kisaradoilla kokonaisuus ei pysynyt hallinnassa. Koira kuumui jo esteet nähdessään ja Mia yritti vain pysytellä sen perässä.
Käänne parempaan tapahtui kesällä 2021. Miasta oli jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että koirakko oli saapunut risteyskohtaan – joko he tyytyisivät silloiseen taitotasoonsa tai ponnistaisivat pidemmälle. Treenit sujuivat mutta kilpailuissa pakka levisi. Ratkaisu tilanteeseen saapui Elina Jänesniemen muodossa: ”Jo ensimmäisen Elinan treenin jälkeen mietin, että juuri täällä meidän kuuluu nyt olla.”
Jänesniemen opissa Mia löysi työkaluja ja asetuksia, joiden avulla kisoissa kuumuva Hilla alkoi pysyä paremmin hanskassa. Mia ihailee Jänesniemen koiranlukutaitoa ja pelisilmää, jotka veivät myös heitä koirakkona nopeasti eteenpäin: ”Jopa yksittäisissä treenissä olemme saattaneet muuttaa tapaani toimia niin, että sillä on saatu koira kulkemaan paremmin.” Mia on oppinut myös itse tekemään parempia ohjausvalintoja ja ylipäätään lukemaan ja analysoimaan ratoja tarkemmin. Syksyn ja talven aikana heidän kehityksessään tapahtui valtavia harppauksia.
Mia alkoi nopean kehityksen myötä huomata, että Hilla ei olekaan kisoissa aivan niin hurja kuin miltä hänestä oli tähän saakka tuntunut – oikeastaan se teki kisoissakin ohjaajalleen kovasti töitä. Koiralla oli suuri palo onnistua ja sen motivaatio oli upeaa. Mian ja Hillan yhteistyötä vei eteenpäin myös se, että Mia päätti hyväksyä Hillan sellaisena kuumana koirana kuin se on: ”Meistä tuli paljon parempi tiimi heti siinä hetkessä kun en enää koittanut laittaa Hillaa sellaiseen muottiin, että sen pitäisi pystyä olemaan kentän laidalla rauhassa samalla kun muut tekevät agilitya.”
Menestystä luvassa?
”Vasta kolmosiin noussut koirakko, jolla valtava potentiaali, ylivoimainen vauhti ja kova treenimotivaatio.”
Koirakon kehitys kulminoitui tammikuussa 2022, kun Hillasta tuli agilityvalio. Vaikka valioituminen tuntuikin hyvältä, Mia pitää koirakon suurimpana saavutuksena kuitenkin heidän ensimmäistä nollaansa kolmosista. ”Se ensimmäinen nolla kolmosissa oli selkeä työvoitto. Sitä oikeasti odotettiin ja siitä taisteltiin. Valioitumista en odottanut tapahtuvaksi näin nopeasti.”
Vaikka Mia yllättyikin valioitumisvauhdista, on merkkejä menestyksestä ollut ilmassa. Kisakunnon eteen on tehty pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti töitä sekä treeneissä että myös huollon puolella: ”Meillä molemmilla kehonhuolto on tiivistä. Olen panostanut myös Hillan ruokintaan enemmän kuin aikaisemmin ja se näkyy koiran turkissa ja kropassa. Hillalle on tullut lisää lihasmassaa ja sitä kautta enemmän vauhtia ja voimaa.” Hilla on alkavaa arvokisakautta 2022 ajatellen Mian sanojen mukaan todella hyvässä kunnossa.
Mian ja Hillan kehityksen taustalla vaikuttavat koirakon oman aherruksen lisäksi myös monet agilityn tähtinimet Elina Jänesniemen ohella: Jenna Caloander on valmentanut koirakkoa pitkään ja ”Jennaa onkin kiittäminen isosti siitä, mitä kaikkea olemme Hillalle opettaneet tässä vuosien aikana.” Hillan hienoista juoksukontakteista taas on osaltaan vastuussa Iida Vakkuri.
Iina Kalliomäki puolestaan on syy sille, että Mia ylipäätään harrastaa agilitya: ”Me ollaan oltu Iinan kanssa kavereita 20 vuotta ja tämä laji yhdistää meitä. On Iinan ja Typyn ansiota, että lähdin tätä lajia aikanaan kokeilemaan ensimmäisen koirani kanssa ja että minulle tuli australiankelpie.” Iinan avulla Mia on onnistunut välttämään koulutusvirheitä eikä esimerkiksi esitellyt Hillalle putkea ensimmäiseen puoleen vuoteen. ”Iina sanoi, että keskity kuunteluun ja hallintaan ja että putki tulee kyllä kelpielle ilmaiseksi. Niinhän se tulikin.”
Rankingsijoitus 13.2.2022: 194.
Nollaprosentti 1.12.21-31.1.22: 12,5% (3/24)
”Hyvät koirat eivät ole helppoja”
”Aivan huikea kehittyminen ja korkea osaamistaso koiran ikään nähden. Jäätävää tekemistä kisaradoilla. One to watch!”
”Jäätävän nopea kelpie, kenellä superhyvät kontaktit! ”
Mia kokee, että hänen ja Hillan suurin vahvuutensa kisaradoilla – Hillan fyysisyys ja nopeus – on myös heidän heikkoutensa. Mian on tarkkaan suunniteltava, missä paikoissa hän luottaa koiraan ja antaa sen hoitaa oman tonttinsa ja missä hän taas ehtii Hillan avuksi. Koirakko on vielä suhteellisen kokematon ja Mia vasta opettelee, minne hän radoilla ehtii ja minne ei. Vaikeina hetkinä Mia toistaa itselleen lohtulausettaan: ”Hyvät koirat eivät ole helppoja.”
Hillassa on onneksi myös paljon kiltteyttä, joka on pelastanut Mian joissain tiukoissa paikoissa: ”Tässä juuri yksissä kisoissa Esa Muotkalla oli jo kädet matkalla kohti hyllyn merkkiä, kun Hilla ampaisi putkea kohti. Huusin, että ei sinne, ja Hilla tuli pois juuri ennen putken suuta sillä ilmeellä, että no kerro sitten, mihin oikeasti piti mennä. Yksi kaverikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt kelpien tekevän tuollaista estelukituksen purkua putkella.”
Hillassa yhdistyvät siis nopeus, kuumuus ja tekemisen palo – ja toisaalta vahva osaaminen ja myös kiltteys. Olisiko näistä ominaisuuksista Suomen agilityn huipulle? ”En ole niinkään pysähtynyt miettimään, että millaisena koirakkona meidät mahdollisesti nähdään. Olen keskittynyt siihen, mitä me osataan ja mihin me tähdätään ja mitä itse haluan. Ehkä tämä voisi kuitenkin olla se vuosi, kun me jossain onnistumme hyvin.”
”Tiedostan, että minulla on käsissäni hiomaton timantti, jollaista en tule toista saamaan. Meidän matka on nyt vasta alussa mutta jos vain askelmerkit osuvat kohdilleen niin mitä vain voi tapahtua.”
Seuraa Miaa ja Hillaa:
Instagramissa @miaviola
Livenä EO1-karsinnoissa Oulussa 26.-27.2.22
Agilityn arvokilpailut 